Kauneudenhoitopalveluiden asiakasturvallisuudesta ei ole erityissääntelyä, kauneudenhoitopalvelujen asiakasturvallisuuden valvonta perustuu pääosin yleiseen kuluttajaturvallisuuslainsäädäntöön eli kuluttajaturvallisuuslakiin (920/2011) ja sen nojalla annettuun alemman asteiseen sääntelyyn, lähinnä valtioneuvoston asetukseen kulutustavaroista ja kuluttajapalveluista annettavista tiedoista (613/2004). Kuluttajaturvallisuuslaki on toissijainen ja muuta tuoteturvallisuutta täydentävä yleislaki, niin sanottu turvaverkkosääntely. Sitä ei pääsäännön mukaan sovelleta silloin, kun muualla lainsäädännössä on tiettyjen kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen turvallisuutta koskevaa sääntelyä, joissa edellytetään vähintään samaa turvallisuustasoa. Kuluttajaturvallisuuslain mukainen valvonta kunnissa on osa ympäristöterveydenhuoltoa.
Kuluttajaturvallisuuslaissa on säädetty yleisesti toiminnanharjoittajalle, eli elinkeinonharjoittajalle tai muulle palveluntarjoajalle, velvollisuus varmistua tavaran tai palvelun turvallisuudesta sekä hankkia riittävät tiedot kyseiseen palveluun liittyvistä riskeistä. Toiminnanharjoittajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, ettei kuluttajapalvelusta aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Toiminnanharjoittajan on tunnettava palvelunsa ja hänellä tulee olla riittävä koulutus, kokemus ja muu osaaminen palvelun järjestämiseksi turvallisesti. Laissa on säädetty ilmoitusvelvolliseksi eräät kuluttajapalvelut, joista on katsottu voivan aiheutuvan merkittävää riskiä (6 §). Kyseisistä palveluista toiminnanharjoittajan on ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle sekä laadittava turvallisuusasiakirja (7 §). Kauneudenhoitopalveluja ei ole nimenomaisesti lain 6 §:ssä mainittu. Tämän lisäksi kuluttajaturvallisuuslaissa on säädetty lain valvontaviranomaisista ja näiden käytössä olevista valvontakeinoista, mikäli kuluttajapalvelu aiheuttaa laissa tarkoitetulla tavalla vaaraa.
Kuluttajaturvallisuuslain soveltamisalaan jäävien kauneudenhoitopalvelujen valvontaviranomaisia ovat kuntien kuluttajaturvallisuusvalvontaviranomaiset, yleensä kunnassa paikallinen terveystarkastaja. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto keskushallinnon valvontaviranomaisena ohjaa kuntia kuluttajapalvelujen valvonnassa. Kuluttajaturvallisuuslain mukainen valvonta on pistokokeen luonteista, jota kohdennetaan riskiperusteisesti. Kauneudenhoitopalvelut eivät yleensä ole kuntien suunnitelmallisen valvonnan piirissä. Valvonta on lähinnä reaktiivista.
Jos kumminkin myymässä tuotteessa on jokin osa, joka ei ei toimi tai täyttää nämä kriteerit;
- väliaikainsen tai pysyvän toimintahäiriön
- vammautuminsen
- joutuminsen sairaalahoitoon
- synnynnäinensiä kehityshäiriöitä
- välittömän hengenvaaran
- kuoleman
Kauneudenhoitopalveluja ja palvelussa käytettäviä tuotteita koskee muu lainsäädäntö, joka
kuuluu pääosin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle. Kauneushoitoloiden hygieniaoloja valvotaan terveydensuojelulain (763/1994) nojalla. Kosmeettisia valmisteita, kemikaaleja sekä terveydenhuollon laitteita koskee oma erityislainsäädäntönsä. Myös terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskeva lainsäädäntö rajaa osaltaan kuluttajaturvallisuuslain soveltamisalaa kauneudenhoitopalveluissa. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskee muun muassa säännökset laillistetuista ja nimikesuojatuista terveydenhuollon ammattihenkilöistä.
Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla elinkeino-oikeudellista sääntelyä on pyritty viime aikoina karsimaan ja hallinnollisen taakan asettamista lainsäädännössä tarkastellaan myös jatkossakin kriittisesti. Vastuu kauneudenhoitopalvelun turvallisuudesta on voimassaolevan lainsäädännön mukaan yksiselitteisesti toiminnanharjoittajalla. Olisikin tärkeää, että ala itse ohjaa ja kehittää omia turvallisuuskäytäntöjään, eli käytännössä vastuu käyttämisssä tuotteissa on palveluntarjoajalla. Sillä lainsäädännön velvoitteiden noudattamisen osalta toimivaltaisella valvontaviranomaisella on mahdollisuus puuttua tarvittaessa kauneudenhoitopalvelujen turvallisuuteen vain asiakkaan kannalta. Mitä tulee toiminnanharjoittajan velvoitteisiin verojen maksamisen ja työlainsäädännön noudattamisen osalta, jo nykyisen lainsäädännön nojalla toiminnanharjoittajan on näistä velvoitteista huolehdittava. Lainsäädännön noudattamisen valvonta kuuluu toimivaltaisille viranomaisille (verottaja ja työsuojeluviranomaiset).
Kilpailu ja kuluttajavirasto KKV, on nostanut omilla nettisivuillaan esiin markkinointiin liittyvän tapauksen.
Helsinkiläinen yritys X soitti kuluttajille ja kutsui nämä ilmaiseen kasvohoitoon. Puhelussa ei kuitenkaan kerrottu riittävän selvästi, että kyseessä oli tuote-esittely- ja myyntitilaisuus. Joillekin kuluttajille myös kerrottiin kuluttajan tuttavan suositelleen tälle kasvohoitoa, vaikkei näin välttämättä ollut. Yrityksen menettely oli kuluttajansuojalain vastaista. Yritys sitoutui kuluttaja-asiamiehen edellyttämiin muutoksiin tämän jälkeen.
Tapaukseen voit tutustua tarkemmin painamalla tästä.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110920, kuluttajaturvallisuuslaki (22.7.2011/920)
https://tukes.fi/kemikaalit/kosmetiikka/koostumus-ja-turvallisuus, tukesin kosmetiikan kostuums ja turvallisuushttps://www.kkv.fi/ratkaisut-ja-julkaisut/ratkaisut/arkisto/2017/kan-ratkaisut/kauneushoitolapalveluiden-markkinointi/, esimerkkitapaus
Napakkaa tekstiä. Jokaisen ammatinharjoittajan olisi hyvä ymmärtää mitkä seikat vaikuttavat hänen toimintaan palvelujen ja tuotteiden tarjoajina. Ja kuluttajille olisi syytä opettaaja ohjeistaa miksi on tärkeätä käyttää ammattitaitoista esim. kauneudenhoitoalan palveluita.
VastaaPoista