Työhyvinvointi

 Työhyvinvointi on kokonaisuus, joka muodostuu työn mielekkyydestä, terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista, se vaikuttaa työssä jaksamiseen esim. sairaus poissa olot vähenevät.

Työhyvinvointi luodaan yhdessä, sillä sen luo työntekijä yhdessä työnantajan kanssa.

Työhyvinvointiin vaikuttaa selkeästi kolme tekijää:
 • Fyysinen hyvinvointi
• Psyykkinen hyvinvointi
• Sosiaalinen hyvinvointi

Työhyvinvointi ei rajoitu vain työhön. Hyvinvointi koostuu niin työstä kuin vapaa-ajasta. Sosiaali- ja terveysministeriö määrittää työhyvinvoinnin seuraavasti: 

"Työhyvinvointi on kokonaisuus, jonka muodostavat työ ja sen mielekkyys, terveys, turvallisuus ja hyvinvointi.  Työhyvinvointia lisäävät muun muassa hyvä ja motivoiva johtaminen sekä työyhteisön ilmapiiri ja työntekijöiden ammattitaito. Työhyvinvointi vaikuttaa muun muassa työssä jaksamiseen. Hyvinvoinnin kasvaessa työn tuottavuus ja työhön sitoutuminen kasvaa ja sairauspoissaolojen määrä laskee. 

Työhyvinvointi tehdään yhdessä; Työhyvinvoinnin edistäminen kuuluu sekä työnantajalle että työntekijöille.Työnantajan on huolehdittava työympäristön turvallisuudesta, hyvästä johtamisesta ja työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta.Työntekijällä on kuitenkin suuri vastuu oman työkykynsä ja ammatillisen osaamisensa ylläpitämisestä. Itse kukin meistä voi vaikuttaa myös työpaikan myönteiseen ilmapiiriin." 

Eli työnhyvinvointi on jokaisen yrittäjän yksi tärkeistä asioista. Kun pitää huolta itsestään jaksaa enemmän ja työn lopputulos on turvallista myös asiakkaalle. Väsyneenä, uupuneena ja kiireessä tulee helpommin virheitä. 

Työnhyvinvointi jaetaan viiteen portaaseen, joten tein siitä oman taulukon jonka sovelsin kauneuden hoitoalalle sopivaksi; 

 Fyysinen hyvinvointi

Jokaiseen työtehtävään tarvii erilaisa fyysisiä ominaisuuksia ja taitoja, kuten lihasvoimaa, kehon hallintaa, nopeutta ja tarkkuutta (työturvallisuuskeskus). Työhyvinvointiin vaikuttaa työn fyysinen kuormittavuus kuten työasennot ja työliikkeet, jonka takia työntauottaminen on tärkeää ja työvuorot.  Fyysistä hyvinvointia voi ylläpitää oikeanlaisella ergonomialla, liikunnalla, tuki- ja liikuntaelimien huoltamisella, ravinnolla, unella sekä riittävällä palautumisella

Fyysinen puoli ei toimi jos psyykkinen hyvinvointi ei ole tasapainossa. Psyykkinen työhyvinvointi tarkoittaa kiteytettynä sitä, että työntekijä viihtyy työssään, saa vastuuta sekä ottaa vastuuta työstä ja on tyytyväinen työn tulokseen.  Tärkeää on, että työ vastaa työntekijän tavoitteita ja ammatillista osaamista ja halua tehdä työtä lisäksi etenemismahdollisuudet kehittyä sekä työn tuomat omat pienet haasteet tukevat psyykkistä hyvinvointia. 

Psyykkiset kuormitustekijät tarkoittavat niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat ristiriitaa työn vaatimusten ja voimavarojen välillä. Psyykkinen hyvinvointi kuormittuu esimerkiksi liiallisesta työn määrästä, työn laadusta (ei täytä työntekijän odotuksia), työstä aiheutuva stressi, huono työilmapiiri, jatkuva kiire, työn vähyys, jatkuvat keskeytykset ja palautteen tai arvostuksen puute

Psyykkistä hyvinvointia voi ylläpitää huolehtimalla fyysisestä kunnosta, nukkumalla riittävät yöunet, rentoutumalla, avoimella keskustelu ilmapiirillä töissä, vaalimalla omaa ystäväpiiriä jne. Hyvinvointia parantaa työnantajan ja mahdollisen työyhteisön tuki sekä oma itseluottamus

Psyykkistä puolta edesauttaa sosiaalinen hyvinvointi joka tarkoittaa sitä, että työntekijä tuntee kuuluvansa työyhteisöön sekä vuorovaikutus työyhteisössä sujuu.

Yksityisyrittäjien terveydenhuolto

Yrittäjällä on myös oikeus saada Kelan maksamaa sairauspäivärahaa, joka korvaa alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansionmenetystä. Sairauspäivärahaa maksetaan saman sairauden perusteella enintään 300 arkipäivältä eli noin vuoden ajalta kahden vuoden tarkastelujakson aikana. Sairauspäivärahaa tulee hakea Kelalta kahden kuukauden kuluessa työkyvyttömyyden alkamisesta.

Sairauspäivärahaa maksetaan, kun työkyvyttömyys on kestänyt vähintään omavastuuajan. YEL-vakuutetuilla yrittäjillä omavastuu aika on sairastumispäivä. Arkipäiviä ovat päivät maanantaista lauantaihin arkipyhät pois lukien.  Jos yrittäjällä ei ole YEL-vakuutusta, omavastuuaika on sairastumispäivä ja sitä seuraavat yhdeksän arkipäivää, kuten palkansaajilla. 

YEL-päivärahan saamisen edellytyksenä on vähintään terveydenhoitajan tai sairaanhoitajan todistus työkyvyttömyydestä. 

Työpisteen ergonomia

Turvallinen Kosmetiikka

Suomessa markkinoilla olevilla kosmeettisilla valmisteilla on lain mukaan oltava nimettynä vastuuhenkilö. Vastuuhenkilö on EU-/ETA-alueelle sijoittunut henkilö tai yritys, joka voi olla esimerkiksi; valmistaja, maahantuoja, joka tuo kosmeettisen valmisteen EU-/ETA-alueelle.

Valmistajan tai maahantuojan nimeämä EU-/ETA-alueelle sijoittunut yritys/henkilö, jonka kanssa on tehty kirjallinen sopimus vastuuhenkilön roolista jakelija on vastuuhenkilö jos, se
tuo kosmeettisen valmisteen EU-/ETA-markkinoille omalla tuotenimellään tai -merkillään
muuttaa jo markkinoilla olevaa tuotetta.

Kuitenkaan kosmeettiseen valmisteeseen liittyvien tietojen kääntäminen suomeksi/ruotsiksi ei vielä ole tuotteen muuttamista eikä tee jakelijasta vastuuhenkilöä.
Vastuuhenkilö vastaa siitä, että hänen EU-/ETA-markkinoille tuomansa kosmeettiset valmisteet täyttävät lainsäädännön vaatimukset ja ovat turvallisia ihmisten terveydelle.
Vastuuhenkilön vastuulla on muun muassa:

• kosmeettisen valmisteen turvallisuuden varmistaminen ihmisten terveydelle

• aineita koskevien kieltojen ja rajoituksien noudattaminen

• eläinkoekiellon noudattaminen

• hyvän tuotantotavan (GMP) noudattaminen

• turvallisuusselvityksen tekemisen varmistaminen

• turvallisuuden arvioijan pätevyyden varmistaminen

• valmisteen merkintöjen oikeellisuuden huolehtiminen

• tuotteiden ilmoittaminen CPNP-portaaliin ja ilmoituksien päivitys tarvittaessa

• tuotetietojen ylläpitäminen ja päivittäminen

• toimitusketjun nimeäminen, kun viranomainen sitä pyytää

• toimiin ryhtyminen, jos epäilee tuomansa/valmistamansa tuotteen olevan vaatimusten vastainen, eli käytännössä tarvittavat korjaavat toimenpiteet, markkinoilta poistaminen tai tuotteiden kerääminen pois loppukäyttäjiltä.

• yhteistyö viranomaisen kanssa, kun viranomainen sitä pyytää

• ilmoittaa viranomaiselle, jos kosmeettinen valmiste aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle

• osoittaa pyynnöstä viranomaiselle, että kosmeettinen valmiste on lainsäädännön asettamien vaatimusten mukainen

• ilmoittaa viranomaiselle kosmeettisen valmisteen aiheuttamasta vakavasta ei-toivotusta vaikutuksesta, Suomessa ilmenneet tapaukset Tukesiin. 

• Turvallisuuden arviointi ja turvallisuusselvitys

• Vastuuhenkilön on varmistettava, että kosmeettiselle valmisteelle on tehty turvallisuuden arviointi ja laadittu turvallisuusselvitys ennen kuin valmiste tuodaan EU-/ETA-markkinoille.

Vastuuhenkilö vastaa siitä, että kosmeettisen aineen turvallisuuden arvioivalla taholla on riittävä pätevyys, esimerkiksi korkea-asteen teoreettisten ja käytännön opintojen tutkinto farmasian, toksikologian, lääketieteen tai muulta vastaavalta alalta.

Vakavista ei-toivotuista vaikutuksista tiedottaminen; Jos vastuuhenkilön tietoon tulee Suomessa sattunut kosmetiikan aiheuttama vakava ei-toivottu vaikutus, vastuuhenkilön on ilmoitettava siitä viipymättä Tukesiin.  Muualla kuin Suomessa sattuneet vakavat ei-toivotut vaikutukset vastuuhenkilö ilmoittaa kosmetiikkalainsäädännön toimeenpanosta vastaavalle viranomaiselle siinä jäsenvaltiossa, jossa vakava ei-toivottu vaikutus ilmeni. 

Kuten listassa mainittiin vastuuhenkilön on aina ilmoitettavatuotteet portaalin. Näin kosmeettiset aineet tulevat vastuuhenkilöiden toimesta CPNP -tietokantaan, pääset siihen tästä.

Tällä hetkellä on kuluttajan omalla vastuulla, että hän menee koulutetun kosmetologin hoidettavaksi. Vaikka kauneudenhoitopalveluja tarjoava henkilö vastaa aina palvelun turvallisuudesta, on sen valvonta käytännössä mahdotonta. Alalla on toimijoita tuhansia ja tarkastajia tällä hetkellä vain yksi. Niinkuin ammattitaito kosmetologilla on itsellä suuri vastuu valitsemistaan tuotteista mitä hän haluaa myydä. Kosmetologin tulisi itse varmistaa että myymänsä tuotteet täyttävät kaikki kriteerit. Tämän takia itse henkilökohtaisesti näen tärkeänä pointtina omassa tuotemyynnissäni suosia suomalaisia tukkuja, jotka ovat tarkistaneet tuotteet ja niiden merkinnät. Ja jos tuotteista on lisäkysymyksiä tukuille, niille kannattaa ne tehdä ja ottaa enemmän tietoa tuotteista, sekä suosia tuoteperheiden omia tuotekoulutuksia.

Miten sitten kosmetiikka määritellään kosmetiikkaasetuksessa?

Kosmetiikkaa säädellään EU:n kosmetiikka-asetuksella (1223/2009/EY). Se on sellaisenaan voimassa olevaa lainsäädäntöä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.
Kosmetiikkalainsäädäntö edellyttää, että tuotteet ovat turvallisia normaalissa ja kohtuudella ennakoitavassa käytössä. 

EU:n kosmetiikka-asetuksen lisäksi kosmetiikkaa koskevat eräät muut säädökset. Kosmetiikan valvonnasta ja pakkausmerkintöjen ja Suomessa säilytettävien tuotetietojen kielivaatimuksesta säädellään kansallisella lailla kosmeettisista valmisteista (492/2013).
Kosmetiikkaa koskee myös soveltuvin osin aerosoleja ja alkoholeja koskeva lainsäädäntö. Kosmetiikan sisältämien ainesosien ympäristövaikutuksia säädellään puolestaan EU:n kemikaaliasetuksella (1907/2006/EY).

Kosmetiikkalainsäädäntö määrää:

• kosmetiikan turvallisuudesta yleensä: kosmetiikka ei saa aiheuttaa haittaa ihmisen terveydelle tavallisessa tai kohtuudella ennakoitavassa käytössä

• tuotteisiin käytettävistä ainesosista: kielletyt aineet, rajoituksin sallitut aineet, sallitut väriaineet, säilöntä-aineet ja UV-suoja-aineet

• pakkausmerkinnöistä

• eläinkoekielloista

• kosmetiikan valmistajan velvollisuuksista

• viranomaisten toiminnasta

Kosmetiikka-asetuksen liitteet:

Liite I: turvallisuusselvitys

Liite II: kiellot

Liite III: rajoitukset

Liite IV: sallitut väriaineet

Liite V: sallitut säilöntäaineet

LiiteVI: sallitut UV-filtterit

Liite VII: symbolit

Liite VIII: validoidut vaihtoehdot eläinkokeille

Liite IX: kumotut direktiivit            

Työturvallisuus

Työturvallisuus kosmetologin työssä.

Työturvallisuuslaki (738/2002, 10 §) edellyttää, että työnantajan on selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Vaaratekijä pitää poistaa. Riskit pitää tunnistaa, arvioida poistaa ja pienentää.

Turvallisuus taataan seuraavilla tekijöillä:
• Ennakoiva työsuojelu
• Työn kuormitustekijöiden ja vaaraa aiheuttavien tekijöiden tunnistaminen
• Riskien hallinta
• Onnettomuus- ja vähältä piti tilanteisiin ja ensiapuun varautuminen.

Kosmetologin työn voi ajatella talon rakentamisen kautta. Palvelujen perusta on asiakkaan ja kosmetologin turvallisen työskentelyn kannalta ammattitaito, puhtaus sekä hygienia. Sen takia aina tärkeää on suojata itsensä ja asiakkaansa ja työskennellä ergonomisesti ja kiinnittää huomiota työasentoihin. Esimerkiksi työntekijällä on oltava tarpeeksi tilaa liikkua ja vaihdella työasentoa. Tämän takia on tärkeä panostaa ergonomisesti säädettäviin työskentelytuoleihin; niin asiakkaalla kuin työntekijällä. Esimerkiksi moottoroitu hoitotuoli ja satulatuoli on asioita, joihin kannattaa investoida jo pelkästään tulevaisuuden kannalta.

Kosmetologi altistuu myös hengitysteiden haittavaikutuksiin; Desinfiointi- ja  pesuaineet, kosmeettiset tuotteet, voimakkaat tuoksut sekä väri- ja säilöntäaineet voivat ärsyttää ihoa ja hengitysteitä. Tämän takia esimerkiksi työssä on päivittäin käytettävä suusuojaa, nitriilihanskoja sekä suositeltavaa olisi kohdeilmapoistoimuri. Koska kosmetologi on myös asiakkaiden välissä myös kemikaalien ja sterilisoinnin kanssa tekemisissä on ne myös merkittävä selvästi. Itse olen työssäni todennut värikoodejen käytön toimivaksi kun jokaiselle pinnalle on oma aine. Koska työ voi olla välillä fyysistäkin on huolehdittava että työvaatteet ovat hengittävät sekä siistit, ja tavaroilleen on oltava aina oma paikkansa. Huono järjestys ja huono siisteys lisäävät vaaratilanteita ja tapaturmariskiä. Työturvallisuuslaki edellyttää työpaikalla riittävää siisteyttä ja järjestystä.

Kosmetologin on otettava täysi vastuu omien palveluidensa tuottamisesta, sillä vastuu on aina omalla itsellään.  Mielestäni kosmetologin työssä tulisi alleviivattava faktaa että olemme töissä toisen ihmisen kehon kanssa ja teemme muutoksia toisen ihmisen ihoon. Silloin on oltava riittävä ammattitaito ja -tieto mitä tehdä pulmatilanteissa, jos asiakkaalla esimerkiksi tuleekin vaikka allerginen reaktio.

Kun hoitoa suoritetaan on ilmanvaihdon ja valaistuksen oltava kunnossa. Ilmassa on paljon epäpuhtauksia, kuten pöly, savu, kaasu, höyryt ja kemialiset höyryt. Kun näille altistuu voi pitkällä aika välillä tulla hengitysteille suuriakin muutoksia ja jos suojaus ei ole asianmukaista, voi nämä seikat johtaa esimerkiksi astmaan. Eräässä koulutuksessa olessani yksi kouluttaja sanoi että ruumishuoneella työskentelevä patologi sanoi että kampaajat ja rakennekynsiteknikot huomaa ruumispöydällä, sillä keuhkot ovat täynnä pieniä hiuksia tai rakennekynsipölyä. Kun hoitoa tekee on myös valaistuksen oltava riittäävää, että näkee mitä tekee ja työn tekee tarkasti. Tämän takia on myös pidettävä huoli sähkölaitteista. Sähkölaitteet on huollettava säännöllisesti alan ammattilaisella, viallisia sähkölaitteita ei saa käyttää, ja ne on tarkistettava ennen käyttöä jos ne putoaa. Laitteet on säilytettävä asianmukaisesti, ja ottaa käytön jälkeen irti seinästä ja johtoja säilyttää pois tieltä.

Kun hoito on tehty asiakkaalle on osattava antaa tarpeelliset hoito-ohjeet kotiin.

Kuluttajaturvallisuus

Kauneudenhoitopalveluiden asiakasturvallisuudesta ei ole erityissääntelyä, kauneudenhoitopalvelujen asiakasturvallisuuden valvonta perustuu pääosin yleiseen kuluttajaturvallisuuslainsäädäntöön eli kuluttajaturvallisuuslakiin (920/2011) ja sen nojalla annettuun alemman asteiseen sääntelyyn, lähinnä valtioneuvoston asetukseen kulutustavaroista ja kuluttajapalveluista annettavista tiedoista (613/2004). Kuluttajaturvallisuuslaki on toissijainen ja muuta tuoteturvallisuutta täydentävä yleislaki, niin sanottu turvaverkkosääntely. Sitä ei pääsäännön mukaan sovelleta silloin, kun muualla lainsäädännössä on tiettyjen kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen turvallisuutta koskevaa sääntelyä, joissa edellytetään vähintään samaa turvallisuustasoa. Kuluttajaturvallisuuslain mukainen valvonta kunnissa on osa ympäristöterveydenhuoltoa.

Kuluttajaturvallisuuslaissa on säädetty yleisesti toiminnanharjoittajalle, eli elinkeinonharjoittajalle tai muulle palveluntarjoajalle, velvollisuus varmistua tavaran tai palvelun turvallisuudesta sekä hankkia riittävät tiedot kyseiseen palveluun liittyvistä riskeistä. Toiminnanharjoittajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, ettei kuluttajapalvelusta aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Toiminnanharjoittajan on tunnettava palvelunsa ja hänellä tulee olla riittävä koulutus, kokemus ja muu osaaminen palvelun järjestämiseksi turvallisesti. Laissa on säädetty ilmoitusvelvolliseksi eräät kuluttajapalvelut, joista on katsottu voivan aiheutuvan merkittävää riskiä (6 §). Kyseisistä palveluista toiminnanharjoittajan on ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle sekä laadittava turvallisuusasiakirja (7 §). Kauneudenhoitopalveluja ei ole nimenomaisesti lain 6 §:ssä mainittu. Tämän lisäksi kuluttajaturvallisuuslaissa on säädetty lain valvontaviranomaisista ja näiden käytössä olevista valvontakeinoista, mikäli kuluttajapalvelu aiheuttaa laissa tarkoitetulla tavalla vaaraa.

Kuluttajaturvallisuuslain soveltamisalaan jäävien kauneudenhoitopalvelujen valvontaviranomaisia ovat kuntien kuluttajaturvallisuusvalvontaviranomaiset, yleensä kunnassa paikallinen terveystarkastaja. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto keskushallinnon valvontaviranomaisena ohjaa kuntia kuluttajapalvelujen valvonnassa. Kuluttajaturvallisuuslain mukainen valvonta on pistokokeen luonteista, jota kohdennetaan riskiperusteisesti. Kauneudenhoitopalvelut eivät yleensä ole kuntien suunnitelmallisen valvonnan piirissä. Valvonta on lähinnä reaktiivista.

Jos kumminkin myymässä tuotteessa on jokin osa, joka ei ei toimi tai täyttää nämä kriteerit;

• väliaikainsen tai pysyvän toimintahäiriön

• vammautuminsen

• joutuminsen sairaalahoitoon

• synnynnäinensiä kehityshäiriöitä

• välittömän hengenvaaran

• kuoleman

Voi tukesin sivuilla tehdä SUE-hakemuksen, jonka ohjeet löytyvät tästä:

Kauneudenhoitopalveluja ja palvelussa käytettäviä tuotteita koskee muu lainsäädäntö, joka
kuuluu pääosin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle. Kauneushoitoloiden hygieniaoloja valvotaan terveydensuojelulain (763/1994) nojalla. Kosmeettisia valmisteita, kemikaaleja sekä terveydenhuollon laitteita koskee oma erityislainsäädäntönsä. Myös terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskeva lainsäädäntö rajaa osaltaan kuluttajaturvallisuuslain soveltamisalaa kauneudenhoitopalveluissa. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskee muun muassa säännökset laillistetuista ja nimikesuojatuista terveydenhuollon ammattihenkilöistä. 

Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla elinkeino-oikeudellista sääntelyä on pyritty viime aikoina karsimaan ja hallinnollisen taakan asettamista lainsäädännössä tarkastellaan myös jatkossakin kriittisesti. Vastuu kauneudenhoitopalvelun turvallisuudesta on voimassaolevan lainsäädännön mukaan yksiselitteisesti toiminnanharjoittajalla. Olisikin tärkeää, että ala itse ohjaa ja kehittää omia turvallisuuskäytäntöjään, eli käytännössä vastuu käyttämisssä tuotteissa on palveluntarjoajalla. Sillä lainsäädännön velvoitteiden noudattamisen osalta toimivaltaisella valvontaviranomaisella on mahdollisuus puuttua tarvittaessa kauneudenhoitopalvelujen turvallisuuteen vain asiakkaan kannalta. Mitä tulee toiminnanharjoittajan velvoitteisiin verojen maksamisen ja työlainsäädännön noudattamisen osalta, jo nykyisen lainsäädännön nojalla toiminnanharjoittajan on näistä velvoitteista huolehdittava. Lainsäädännön noudattamisen valvonta kuuluu toimivaltaisille viranomaisille (verottaja ja työsuojeluviranomaiset).

Kilpailu ja kuluttajavirasto KKV, on nostanut omilla nettisivuillaan esiin markkinointiin liittyvän tapauksen.

Helsinkiläinen yritys X soitti kuluttajille ja kutsui nämä ilmaiseen kasvohoitoon. Puhelussa ei kuitenkaan kerrottu riittävän selvästi, että kyseessä oli tuote-esittely- ja myyntitilaisuus. Joillekin kuluttajille myös kerrottiin kuluttajan tuttavan suositelleen tälle kasvohoitoa, vaikkei näin välttämättä ollut. Yrityksen menettely oli kuluttajansuojalain vastaista. Yritys sitoutui kuluttaja-asiamiehen edellyttämiin muutoksiin tämän jälkeen.

Tapaukseen voit tutustua tarkemmin painamalla tästä.

Lähteet:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110920, kuluttajaturvallisuuslaki (22.7.2011/920)
https://tukes.fi/kemikaalit/kosmetiikka/koostumus-ja-turvallisuus, tukesin kosmetiikan kostuums ja turvallisuushttps://www.kkv.fi/ratkaisut-ja-julkaisut/ratkaisut/arkisto/2017/kan-ratkaisut/kauneushoitolapalveluiden-markkinointi/, esimerkkitapaus